Ajankohtaista / Coming soon...

These plays and projects are on or coming soon!

Puheeni Kirjakantti - kirjallisuusfestivaalin avajaisissa 10.11.2025 Palad showroom 

Rakkaus nopeassa ajassamme 

Hyvät kuulijat. Kiitos kutsusta. Puhun ajasta ja festivaalin Rakkaus-teemaa mukaillen mielelläni myös rakkaudesta.

Tutkimusten mukaan ihmispuheen nopeuden kasvu on toisen maailmansodan jälkeen erittäin suuri. Kuitenkin aito ihminen jää auttamattomasti kakkoseksi verrattuna äänikirjojen ja podcastien nopeutusnappulan kautta artikulointiin tai tekoälyyn, jonka en kuule hengittävän lauseiden välillä lainkaan.

Konekivääripuhe, nopea vuorovaikutus, tiivistäminen ja kiteyttäminen on ajan trendi ja taitolaji. Pitkät jorinat väsyttävät.

Voisimmeko myös rakastaa nopeammin? Onko maailmassamme primitiiviselle rakastamiselle tai rakastumiselle kylliksi tilaa ja aikaa?

Toisinaan näyttää siltä, että tänään kannattaa panostaa tykkäykseen, tökkäykseen, tägäykseen, sydänhymiöihin, nopeaan herkkuun, ystävänpäiväkrääsään, tindermätsiin tai pikapanoon ja sitten heti perään ihmetellä, kun mikään ei tunnu tai resonoi? Ei tälläkään kertaa. Onko rakkaus siis jollain tapaa rikki, kuten Ismo Alanko laulaa. Samalla muistelen välittäjäaineitamme - endorfiinia, dopamiinia, oksitosiinia, serotoniinia... Elintärkeitä meille. Liitän nämä em. kaikki tavalla tai toisella rakkauteen. Mitä niille kuuluu? Ainakin serotoniinia tarjotaan purkista nykyisin liian monille suomalaisille.

Ihmisen keho on kuin taikina. Samalla tapaa kuin hyvä leipä syntyy, pehmittyvät myös tarpeeksi vaivaamalla lihasjumimme ja sydänsurumme. Aidon empatian ja hellyyden osoittaminen on tahtomista ja konkreettista toimintaa. Liikettä, sanoittamista ja energian käyttöä. On tehtävä aloite, joka sisältää aina uskallusta ja ripauksen rohkeutta. Se voi olla kädennosto, askel toista kohti, sylin avaaminen, silittäminen, päänkääntö hymyn kera ja lämmin katse, pieni lempeä päännyökkäys… Ja toisaalta - on myös pysähdyttävä vastaanottamaan eikä katsoa ohi.

Rakkaus on siis vaivannäköä. Mutta juuri vaivannäkö, onko se globaalilla tasolla kuihtuva, kuoleva ja katoava sana? Mitä muuta vaikkapa lapsen, kasvin, lemmikin kasvatus on kuin vaivannäköä ja kohtaamista? Mieli ry:n sometilillä tänään nuori nainen pyytää: " Sano jos välität. Sano se ääneen". Kun katson viestiä, tulkitsen myös puolen minuutin videosta: jos välität, tarkoita mitä sanot, älä valehtele. Yksinkertaista. Ja melko vaivatonta vaivannäköä.

Parisenkymmentä vuotta sitten, eli 2000-luvun alussa, neuvolantäti huokaili minulle, tuoreelle äidille, että vauvojen ikäkausikohtaisten ohjevihkosten sisältöä ja tekstimäärää tulisi lyhentää A4 kokoon. Hän kertoi, että valtakunnallinen neuvolatoiminta oli saanut kipakkaa palautetta suoraan asiakkailtaan: Vanhemmat eivät jaksa lukea pikku kirjasista ammattilaisten vinkkejä vauvaiän hoivaan, kehitykseen, ruokavalioneuvontaan (kiinteän ruuan aloittamiseen vaikkapa) tai huoltajuuteen liittyviin kysymyksiin. Piti saada tieto nopeammin, suorittaakseen vanhemmuutta nopeammin ja rakastaakseen lapsensa nopeammin aikuiseksi. Tänään, kun omat vauvani ovat parikymppisiä, tuo kirjanen lienee ajan saatossa muovautunut flaijeriksi tai jääkaappimagneetiksi?

Kun luen teille ääneen tätä tekstiä, joku teistä miettinee, kuinka pitkään tämä vielä kestää. Se on inhimillistä. Yksi vaihtaa jalkaa ja toinen tuntee taskussaan tai käsilaukussaan tekstiviestin vaativan sarjatärinän, johon pitäisi vastata, mielellään heti. Vaatiiko nopea aikamme jatkuvaa hereillä oloa? Vaaniiko viheläinen fomo (fear of missing out) meitä jokaista? Ja samaan hengenvetoon mietin näyttelijänä: onko meistä (ja siis minustakin) hyvää vauhtia tulossa tunnelukkoisia suorittajia, joilla ei ole aikaa tai tilaa emootioihin? Eli tarkoittaako tämä (lievästi sanottuna) dystooppinen sketaario, että taidettakaan ei kohta enää tarvita? Taidetta tai tiedettä ei tarvita, koska luovuuteen ja tutkimukseen tarvittavaa hitautta ja väljää aikaa ei enää ole olemassa.

Rakkaus paljastaa kasvonsa hämmentävällä ja puhtaimmalla tavalla, kun tärkeä ihminen tekee kuolemaa liian aikaisin. Silloin kaikki muu kuin rakkaus on turhaa ja vain välittäminen ja sen sanoittaminen merkitsee. Saattohoito-osaston edessä saatu parkkisakko on pikkujuttu. Naamakirja, insta ja linkkari jäävät hopealle. Kivi omassa kengässä tuntuu pieneltä, kun kuolevan olo ja hauraan ihmisen asioiden hoito menee edelle. Kunhan vain voisi olla mahdollisimman paljon hänen kanssaan, ehtisi sanoa ja tehdä kaiken sen, mitä pian täältä lähtevä toivoo. Kohta häntä ei ole. Syntymä ja kuolema puhdistavat krääsästä ja kuonasta ja nostavat rakkauden pintaan.

Eli pitääkö siis rakastaa nopeammin, pikana? Lapsiamme, läheisiämme, vieraita, tuttuja, maailmaa. Me teemme sitä jo. Suostumme tekemään kaiken asap: ahmimme, ryntäämme, temutamme, suoritamme, klikkaamme, tartutamme toisiimme ähkyrullan. Ja koko maapallo näyttää pahoinvointinsa. Suostumme tähän. Suostumme yhteiseen ähkyrullaan. Ja helpotuksen huokaus pääsee, kun yksitellen ymmärrämme, ettei sellainen suostumus ole lainkaan välttämätöntä.

Me teemme valinnan. Me vaikutamme. Yhdessä.

Me voimme muuttaa maailmaa takaisin hitaampaan ja primitiivisempään suuntaan ja antaa aisteille, aistikkuudelle ja estetiikalle enemmän hidasta valtaa. Me voimme sanoa ei, ja me voimme sanoa kyllä. 

Niin. Minä uskon ME- sanaan.

Minna Canth osasi kirjoittaa teatteriksi epäkohtia, jotka piti saada esiin ja korjatuksi. Hän siirsi näyttelijöille repliikkejä suoraan sorrettujen ihmisten suusta ja sai yleisön reagoimaan. Rivien väleistä tihkuva ajankuvaus oli kuin peili. Osaa teoksista pidettiin suurena liioitteluna, niitä parjattiin, torjuttiin ja kiellettiin, sillä totuuden katsominen osui ja sattui. Taiteen tehtävä on juuri tämä. Peili. Siksi sillä on juuri nyt vaikeaa. Liian harva haluaa katsoa peiliin ja vieläpä maksaa siitä. Minna Canth oli minulle yksi syy muuttaa Kuopioon. Hän on mielestäni edelleen suurimpia vaikuttajia ja realistisen kirjallisuuden merkkihenkilöitä maassamme, ellei suurin.

Hyvät kuulijat, kiitän Minna Canth Kuopio ry:n puolesta yhteistyöstä, on ilo ja kunnia osallistua Kirjakanttiin - näihin avajaisiin ja myös lauantain päätapahtuman keskusteluun teemalla Rakkauden ulottuvuuksista, joka alkaa puolilta päivin. Olen iloinen päästessäni itseäni viisaampaan seuraan, keskustelemaan Elisa Aaltolan, Tiina Raevaaran ja Kirsi Liimataisen kanssa.

Järjestöjen välinen yhteistyö on ajassamme tärkeää. Myymme täällä kortteja ja kartutamme samalla varainhankintaamme, käykää tutustumassa ja ostakaa, jos siltä tuntuu. Kiitos Paladin väelle, että saimme tulla.

Aivan lopuksi

Kautta historian, totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet, sanoi Minna Canth. Totuutta ja rakkautta me maailmaamme juuri nyt eniten tarvitsemme. Varsin useiden valtioiden päämiehiä seuratessa juuri inhimillisellä totuudella on melkoisen kiire. Toivon kiireetöntä rakkautta joka kolkkaan.

Kautta historian, totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet.

Kiitos ajastasi, että kuuntelit loppuun asti.

Virpi Rautsiala, puheenjohtaja, Minna Canth Kuopio ry.

Nallen metsäseikkailu -musiikkisatu 8.-9.10.2021

https://www.kuopio.fi/-/nalle-seikkailee-metsassa-8-ja-9-10-

Nallen metsäseikkailu -musiikkisadun esitykset:
pe 8.10. klo 18 Kuopion Musiikkikeskus, Konserttilämpiö
la 9.10. klo 10 Kuopion kaupunginteatteri, ylälämpiö
la 9.10. klo 14 Kuopion pääkirjasto, 1. krs

Virpi Rautsiala, kertoja
Kuopion kaupunginorkesterin jousikvartetti:
Soila Häkkinen, viulu
Sanna Haverinen, viulu
Oili Tuhkanen, alttoviulu
Peter Gospodinov, sello

Maksuttomat Who Cares -webinaarit olivat suosittuja. Keväällä 2021 järjestettiin neljä webinaaria ajankohtaisten teemojen ympärille.