
Ajankohtaista / Coming soon...
These plays and projects are on or coming soon!
Puheeni Kirjakantti - kirjallisuusfestivaalin avajaisissa 10.11.2025 Palad showroom
Rakkaus nopeassa ajassamme
Hyvät kuulijat. Kiitos kutsusta. Puhun ajasta ja festivaalin Rakkaus-teemaa mukaillen mielelläni myös rakkaudesta.
Tutkimusten mukaan ihmispuheen nopeuden kasvu on toisen maailmansodan jälkeen erittäin suuri. Kuitenkin aito ihminen jää auttamattomasti kakkoseksi verrattuna äänikirjojen ja podcastien nopeutusnappulan kautta artikulointiin tai tekoälyyn, jonka en kuule hengittävän lauseiden välillä lainkaan.
Konekivääripuhe, nopea vuorovaikutus, tiivistäminen ja kiteyttäminen on ajan trendi ja taitolaji. Pitkät jorinat väsyttävät.
Voisimmeko myös rakastaa nopeammin? Onko maailmassamme primitiiviselle rakastamiselle tai rakastumiselle kylliksi tilaa ja aikaa?
Toisinaan näyttää siltä, että tänään kannattaa panostaa tykkäykseen, tökkäykseen, tägäykseen, sydänhymiöihin, nopeaan herkkuun, ystävänpäiväkrääsään, tindermätsiin tai pikapanoon ja sitten heti perään ihmetellä, kun mikään ei tunnu tai resonoi? Ei tälläkään kertaa. Onko rakkaus siis jollain tapaa rikki, kuten Ismo Alanko laulaa. Samalla muistelen välittäjäaineitamme - endorfiinia, dopamiinia, oksitosiinia, serotoniinia... Elintärkeitä meille. Liitän nämä em. kaikki tavalla tai toisella rakkauteen. Mitä niille kuuluu? Ainakin serotoniinia tarjotaan purkista nykyisin liian monille suomalaisille.
Ihmisen keho on kuin taikina. Samalla tapaa kuin hyvä leipä syntyy, pehmittyvät myös tarpeeksi vaivaamalla lihasjumimme ja sydänsurumme. Aidon empatian ja hellyyden osoittaminen on tahtomista ja konkreettista toimintaa. Liikettä, sanoittamista ja energian käyttöä. On tehtävä aloite, joka sisältää aina uskallusta ja ripauksen rohkeutta. Se voi olla kädennosto, askel toista kohti, sylin avaaminen, silittäminen, päänkääntö hymyn kera ja lämmin katse, pieni lempeä päännyökkäys… Ja toisaalta - on myös pysähdyttävä vastaanottamaan eikä katsoa ohi.
Rakkaus on siis vaivannäköä. Mutta juuri vaivannäkö, onko se globaalilla tasolla kuihtuva, kuoleva ja katoava sana? Mitä muuta vaikkapa lapsen, kasvin, lemmikin kasvatus on kuin vaivannäköä ja kohtaamista? Mieli ry:n sometilillä tänään nuori nainen pyytää: " Sano jos välität. Sano se ääneen". Kun katson viestiä, tulkitsen myös puolen minuutin videosta: jos välität, tarkoita mitä sanot, älä valehtele. Yksinkertaista. Ja melko vaivatonta vaivannäköä.
Parisenkymmentä vuotta sitten, eli 2000-luvun alussa, neuvolantäti huokaili minulle, tuoreelle äidille, että vauvojen ikäkausikohtaisten ohjevihkosten sisältöä ja tekstimäärää tulisi lyhentää A4 kokoon. Hän kertoi, että valtakunnallinen neuvolatoiminta oli saanut kipakkaa palautetta suoraan asiakkailtaan: Vanhemmat eivät jaksa lukea pikku kirjasista ammattilaisten vinkkejä vauvaiän hoivaan, kehitykseen, ruokavalioneuvontaan (kiinteän ruuan aloittamiseen vaikkapa) tai huoltajuuteen liittyviin kysymyksiin. Piti saada tieto nopeammin, suorittaakseen vanhemmuutta nopeammin ja rakastaakseen lapsensa nopeammin aikuiseksi. Tänään, kun omat vauvani ovat parikymppisiä, tuo kirjanen lienee ajan saatossa muovautunut flaijeriksi tai jääkaappimagneetiksi?
Kun luen teille ääneen tätä tekstiä, joku teistä miettinee, kuinka pitkään tämä vielä kestää. Se on inhimillistä. Yksi vaihtaa jalkaa ja toinen tuntee taskussaan tai käsilaukussaan tekstiviestin vaativan sarjatärinän, johon pitäisi vastata, mielellään heti. Vaatiiko nopea aikamme jatkuvaa hereillä oloa? Vaaniiko viheläinen fomo (fear of missing out) meitä jokaista? Ja samaan hengenvetoon mietin näyttelijänä: onko meistä (ja siis minustakin) hyvää vauhtia tulossa tunnelukkoisia suorittajia, joilla ei ole aikaa tai tilaa emootioihin? Eli tarkoittaako tämä (lievästi sanottuna) dystooppinen sketaario, että taidettakaan ei kohta enää tarvita? Taidetta tai tiedettä ei tarvita, koska luovuuteen ja tutkimukseen tarvittavaa hitautta ja väljää aikaa ei enää ole olemassa.
Rakkaus paljastaa kasvonsa hämmentävällä ja puhtaimmalla tavalla, kun tärkeä ihminen tekee kuolemaa liian aikaisin. Silloin kaikki muu kuin rakkaus on turhaa ja vain välittäminen ja sen sanoittaminen merkitsee. Saattohoito-osaston edessä saatu parkkisakko on pikkujuttu. Naamakirja, insta ja linkkari jäävät hopealle. Kivi omassa kengässä tuntuu pieneltä, kun kuolevan olo ja hauraan ihmisen asioiden hoito menee edelle. Kunhan vain voisi olla mahdollisimman paljon hänen kanssaan, ehtisi sanoa ja tehdä kaiken sen, mitä pian täältä lähtevä toivoo. Kohta häntä ei ole. Syntymä ja kuolema puhdistavat krääsästä ja kuonasta ja nostavat rakkauden pintaan.
Eli pitääkö siis rakastaa nopeammin, pikana? Lapsiamme, läheisiämme, vieraita, tuttuja, maailmaa. Me teemme sitä jo. Suostumme tekemään kaiken asap: ahmimme, ryntäämme, temutamme, suoritamme, klikkaamme, tartutamme toisiimme ähkyrullan. Ja koko maapallo näyttää pahoinvointinsa. Suostumme tähän. Suostumme yhteiseen ähkyrullaan. Ja helpotuksen huokaus pääsee, kun yksitellen ymmärrämme, ettei sellainen suostumus ole lainkaan välttämätöntä.
Me teemme valinnan. Me vaikutamme. Yhdessä.
Me voimme muuttaa maailmaa takaisin hitaampaan ja primitiivisempään suuntaan ja antaa aisteille, aistikkuudelle ja estetiikalle enemmän hidasta valtaa. Me voimme sanoa ei, ja me voimme sanoa kyllä.
Niin. Minä uskon ME- sanaan.
Minna Canth osasi kirjoittaa teatteriksi epäkohtia, jotka piti saada esiin ja korjatuksi. Hän siirsi näyttelijöille repliikkejä suoraan sorrettujen ihmisten suusta ja sai yleisön reagoimaan. Rivien väleistä tihkuva ajankuvaus oli kuin peili. Osaa teoksista pidettiin suurena liioitteluna, niitä parjattiin, torjuttiin ja kiellettiin, sillä totuuden katsominen osui ja sattui. Taiteen tehtävä on juuri tämä. Peili. Siksi sillä on juuri nyt vaikeaa. Liian harva haluaa katsoa peiliin ja vieläpä maksaa siitä. Minna Canth oli minulle yksi syy muuttaa Kuopioon. Hän on mielestäni edelleen suurimpia vaikuttajia ja realistisen kirjallisuuden merkkihenkilöitä maassamme, ellei suurin.
Hyvät kuulijat, kiitän Minna Canth Kuopio ry:n puolesta yhteistyöstä, on ilo ja kunnia osallistua Kirjakanttiin - näihin avajaisiin ja myös lauantain päätapahtuman keskusteluun teemalla Rakkauden ulottuvuuksista, joka alkaa puolilta päivin. Olen iloinen päästessäni itseäni viisaampaan seuraan, keskustelemaan Elisa Aaltolan, Tiina Raevaaran ja Kirsi Liimataisen kanssa.
Järjestöjen välinen yhteistyö on ajassamme tärkeää. Myymme täällä kortteja ja kartutamme samalla varainhankintaamme, käykää tutustumassa ja ostakaa, jos siltä tuntuu. Kiitos Paladin väelle, että saimme tulla.
Aivan lopuksi
Kautta historian, totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet, sanoi Minna Canth. Totuutta ja rakkautta me maailmaamme juuri nyt eniten tarvitsemme. Varsin useiden valtioiden päämiehiä seuratessa juuri inhimillisellä totuudella on melkoisen kiire. Toivon kiireetöntä rakkautta joka kolkkaan.
Kautta historian, totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet.
Kiitos ajastasi, että kuuntelit loppuun asti.
Virpi Rautsiala, puheenjohtaja, Minna Canth Kuopio ry.


Sillanrakentajat
Työskentelen asiantuntijatehtävässä Taiteen edistämiskeskuksen Sillanrakentajat -hankkeessa vuoden 2026 elokuuhun saakka. Kyseessä on alueellinen ja monialainen kehittämishanke, jonka tavoitteena on tehdä ammattitaiteilijoiden potentiaali näkyväksi, luoda uusia verkostoja ja mahdollisuuksia luovan alan, taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden työllistymiseen sekä tukea luovaa kehitystä ja alueellisia erityispiirteitä Itä-Suomen kolmessa maakunnassa.

Minna Canth Kuopio ry.
Aloitin vuoden 2025 alusta Minna Canth Kuopio ry:n puheenjohtajana Atte von Wrightin jälkeen. Yhdistys vaalii Minna Canthin arvoja ja kulttuuriperintöä.
Koen puheenjohtajuuden tärkeänä kunniatehtävänä. Minna Canthin vaikutus on laaja ja syvä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi on vielä paljon tehtävää. Minna Canthin tuotanto ansaitsee laajempaa tunnettuutta. Lisäksi on tärkeää tuoda Minna Canthin ajattelua ja arvomaailmaa arkeen, aikaamme ja nuortenkin keskuuteen.
Sähköpostimme on: minnacanth.kuopiory@gmail.com Jäsenmaksu 20 euroa/vuosi.
Kuvassa kanssani on edeltäjäni ja kunniajäsenemme Atte von Wright.

Moottoritie on kuuma -musiikkivideo
Olemme tehneet uuden version legendaarisesta kappaleesta Moottoritie on kuuma.
Kyseessä on balladiversio, joka sai alkunsa, kun eräs leskeksi jäänyt herrasmies halusi kyseisen kappaleen vaimonsa siunaustilaisuuteen, jossa Ossi sitten lauloi kappaleen. Myös kun nuorehkon vainajan tuhkat levitettiin Kallaveteen, tämä heidän lempibiisinsä soi meidän duettona veneessä kaiuttimesta.
Teimme ensin musaraidan viime kesälle. Tänä kesänä kuvasimme musiikkivideon ja julkaisimme sen YouTubessa.
Tiedot musiikista, esiintyjistä ja videon toteuttajista löytyvät musiikkivideon lopputeksteistä.
Linkki Moottoritie on kuuma -videoon on tässä:

SARA Serlachius-museossa Mäntässä 17.11. ja 19.11.


Demokraatti Rolf Bamberg 10.8.

SARA Tampereen teatterikesän pääohjelmistossa!
Lue lisää:
Rautsiala & Senius: SARA

Uusi kantaesitys on taidetta ja Sara Hildénin (1905-1993) elämää pohtiva polylogi.
Tekijät:
Käsikirjoitus: Kari Senius ja Virpi Rautsiala Anna Kortelaisen Hyvä Sara! -teoksen inspiroimana (Gummerus 2018)
Rooleissa: Virpi Rautsiala
Konsepti: Virpi Rautsiala
Skenografia: Taina Natunen
Ensi-ilta: 16.11.2022, uusintaensi-ilta Kuopion taidemuseolla 21.2.2023
Teos on yhteistyö, joka nähdään Kuopiossa sekä kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä että taidemuseossa, minkä jälkeen se on tilattavissa kiertueelle.
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=K4EqGrbO-_4
https://kuopionkaupunginteatteri.fi/sara
Rosa Liksom - Heidi Räsänen: Hytti nro 6


Ohjaus ja dramatisointi: Heidi Räsänen
Ensi-ilta: 8.2.2023 Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä
https://kuopionkaupunginteatteri.fi/hyttinro6
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=L0irx5LlWtI&t=7s
Video harjoituksista: https://www.youtube.com/watch?v=GaIqU6XZmV8

Pasi Lampela ja Virpi Rautsiala (toim.): Murroskausi
Parhaassa työiässä olevien teatterintekijöiden muistot ja näkemykset kertovat luovan toiminnan taustoista ja avaavat uuden näkökulman lähihistorian dramaattisiin käänteisiin. Haastatteluissa käydään läpi niin tietojen ja taitojen kartuttamista kuin valtapelejä ja edunvalvontaa. Murroskausi nostaa esiin vaikeita ongelmia ja valaa draaman kykyyn uudistua ja uudistaa. Kirjaa voi tilata: www.ntamo.net
Peter Shaffer: Equus
Ohjaus: Milko Lehto
Ensi-ilta Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä 12.10.2022
https://kuopionkaupunginteatteri.fi/equus
Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=iZJsaTuTLO0
Kuva: Kuopion kaupunginteatteri
Nallen metsäseikkailu -musiikkisatu 8.-9.10.2021
https://www.kuopio.fi/-/nalle-seikkailee-metsassa-8-ja-9-10-
Nallen metsäseikkailu -musiikkisadun esitykset:
pe 8.10. klo 18 Kuopion Musiikkikeskus, Konserttilämpiö
la 9.10. klo 10 Kuopion kaupunginteatteri, ylälämpiö
la 9.10. klo 14 Kuopion pääkirjasto, 1. krs
Virpi Rautsiala, kertoja
Kuopion kaupunginorkesterin jousikvartetti:
Soila Häkkinen, viulu
Sanna Haverinen, viulu
Oili Tuhkanen, alttoviulu
Peter Gospodinov, sello
Maakuntapäivä: Sävelretki savolaisuuteen 15.8.2021
"Älä unohda" esitetään livenä sinfoniaorkesterin kanssa Kuopion Musiikkikeskuksessa.
https://www.pohjois-savo.fi/tietopalvelut/seminaarit-ja-tapahtumat/tapahtuma/maakuntapaiva-savelretki-savolaisuuteen.html

Savolaisin voimin luotu Älä unohda -musiikkivideo sai
suomalaisen työn päivänä ilmestyessään tuhansia kuulijoita ja katsojia.
Itäsuomalaisten taiteilijoiden vahva musiikillinen mielenilmaus
taidekentän puolesta puhutteli valtakunnallisesti. Kappale kuullaan
ensimmäistä kertaa livenä Savon Soitannollisen Seuran (Jussi Mattila ja Petteri Nieminen) sovituksena.
Lavalle Kuopion kaupunginorksterin ja Sawo Ensemblen kanssa nousevat
muutaman yllätyssolistin kera myös koko Älä unohda -tekijätiimi: Ossi Jauhiainen, Tatu Kemppainen, Niko Nova, Markus Petsalo ja Virpi Rautsiala.
"Älä unohda" -biisi: https://www.youtube.com/watch?v=i1EiImz6BzI (julkaistu 1.5.2021)
Maksuttomat Who Cares -webinaarit olivat suosittuja. Keväällä 2021 järjestettiin neljä webinaaria ajankohtaisten teemojen ympärille.



Savon Sanomat 7.10.2020

Juttu Iikka Taavitsainen, kuvat Aake Roininen.



Sho Kubotan kanssa Kuopion kaupunginorkesterin ja Kuopion kaupunginteatterin yhteisessä rakugo-esityksessä 7.5.2020